Joulukuun 9

Pikku kaupungin torilla nökötti joulukuusi.Se odotti valoja.Kaikki lapsetkin odottivat,milloin oikein kuusi saa valonsa.Kirjakauppias oli miltei luvannut,että huomenna.Ohikulkevat ihmiset pysähtyivät näyteikkunoiden eteen ja kääntyivät myös torin suuntaan.Vielä ei näkynyt myöskään torikauppiaiden kojuja.Odotus ja jännitys kulkivat käsi kädessä.

Joulukuun 8

Seuraavana aamuna tytöstä tuntui,että kaikki,mitä opettajatar puhui,kaikui kuuroille korville.Lapset puhuivat torin joulukuusesta,tulossa olevista joulumarkkinoista ja tietenkin lahjoista.Tyttö istui pappilan Penan vieressä,ja tilaisuuden tullen kuiskasi Penalle:"Annatko joululahjaa kenellekään?"Pena virnisti ja kuiskasi takaisin,kertoi veistelleensä itse isälle lahjaksi ritsan.Tämä sai aikaan kikatusta,sillä ajatus ritsalla ampuvasta papista oli vähintäänkin hassu.Penan äiti,joka sattui olemaan myös opettajatar,kiiruhti komentamaan lapsia.

Joulukalenterin aarteita

Nyt päivitän tähän väliin joulukalenteristani saamiani suloisia yllätyksiä. Joulukuu on kyllä ehdottomasti paras.Aamut on pimeitä,mutta luukkujen ihanuudet kyllä piristää niin kummasti.Tässä on siis osa blogikalenterin liikkuja ja osa nukkekotipiirin luukkuja.Paitapuserot HoOlta,kirjat Leenalta,kahvimylly & tarjotin Minnalta...tämän päivän blogikalenteriluukku oli Maijalta,oikea herkkuhetki nukkekodin kahvipöytään!Leenalta on myös ylioppilaslakki,suomenlippu ja voileipäkakku.Ikkunalaudan punainen maatuska tuli myös luukusta,mutta antakaa anteeksi,en enään muista mistä.Kaikki on kuitenkin yhtä ihania ja tervetulleita,ja tavarat on löytäneet paikkansa ;) Enkelitaulut on Vaahteravaaran lastenhuoneissa... Kiitokset ihan jokaiselle,pienistä ihanuuksista!

Joulukuun 7

Sunnuntaina sytytettiin toinen kynttilä.Pikku tyttö oli pitämässä mummille seuraa.Mummi ei jaksanut nousta ylös,mutta jutteli kyllä varsin pirteästi.Tyttö päättikin johdatella mummia aiheeseen,ja kysyi tältä:"Mikä on parasta,mitä voi saada joululahjaksi?"

Ensin mummia nauratti,mutta sitten hän vakavoitui.

"Sinähän se kyseletkin vaikeita.no jos ajatellaan köyhää lasta,joka kulkee rikkinäisissä kengissä,on hänelle paras lahja saada ehjät kengät,vaikka käytettyinä.Moni ajattelee,että kallein lahja on hieno,vaikka timanttikaulakoru."

Tässä kohtaa mummi piti taukoa,ettei yskänpuuska yllättäisi.Tyttö vääntelehti tuolilla.Jos mummi nyt halusikin timantteja,oltiin pulassa!

Mutta mummi jatkoi:"Paras lahja tulee sydämestä,eikä sitä voi paketoida."

Silloin äiti tuli tuomaan mummille kuumaa teetä."Älähän sinä puhuta liikaa mummia,ettei ala henkeä ahdistaa,"äiti sanoi ja tyttö siirtyi keittiön penkille mietteliäänä.

Kello löi kuusi kertaa ja ilta oli jo hämärtynyt.Tyttö katsoi ulos lumihankeen joka kimmelsi pakkasessa,miettien edelleen timantteja.

Joulukuun 6

Itsenäisyyspäivän aamu valkeni kirkkaana.Lumi kimmelsi kuin tuhannet timantit hangella.Ikkunastaan pieni tyttö katseli kylänraitilla kulkevia ihmisiä.Aika monilla oli potkukelkka,hänen koulukavereillaankin.Oli ollut hurjan hauskaa kiitää sillä alas liukasta mäkeä.Joskus vauhtia oli tyssännytkin äkisti ja kelkkailijat olivat päätyneet pehmeään lumipenkkaan.Onneksi pehmeään!Omaa potkukelkkaa tyttö oli kysellyt äidiltään,mutta äiti oli puistellut päätä.Niin kauan,kuin äidillä ei ollut säännöllistä työtä,piti pitää kukkaron nyörit tiukalla.Puutetta heillä ei silti kärsitty. Huokaisten tyttö siirtyi ikkunan ääreltä oman pöytänsä viereen istumaan,kaivoi esiin uusimman paperinuken ja mietti,mihin oli laittanut sakset.

Joulukuun 5

Kangaskaupan Lilja asetteli joulunvärisiä kankaita esille ja hyräili itsekseen.Ulkona pyrytti,oli perjantai ja itsenäisyyspäivän viikonloppu edessä.Ihmisiä näytti olevan liikkeellä hiukan tavallista enemmän. Lunta näytti tulevan lumitöiksi asti. Joulunaika oli kaupassa kiireistä,mutta Lilja nautti siitä.Touhua riitti ja illalla sai mennä kiitollisin mielin nukkumaan.Juuri,kun hän oli asetellut nauhat järjestykseen,kilahti kello ovella ja pieni tyttö astui sisään hiukan epäröivän näköisenä.Lilja meni tytön luo ja pudisteli lunta tämän vaatteista."Sinähän olet kuin lumiukko!"Lilja nauroi ja kysyi samantien "miten voin auttaa sinua?" Pieni tyttö puri alahuultaan ja katsoi sitten varovasti ympärilleen."Olen etsimässä lahjaa hyvin tärkeälle henkilölle."hän sitten sanoi. Lilja astui taaksepäin ja silmäili itsekin esille asettelemiaan tavaroita miettien.Hetken mietittyään hänen kasvoilleen levisi hymy. Hän astui erään hyllyn luo ja otti esiin kauniin ristipistotyön johon oli kirjottu "Hyvää joulua".Työ oli oikein kaunis ja tyttö katseli sitä pitkään ja kokeili sormellaan seurata taitavasti pisteltyä lankajälkeä.Sitten hänen katseensa osui pieniin ruutuihin ja neulaan.Katsoessaan niitä,hän muisti taas mummin silmälasit.Mummi kyllä kutoi sukkia ja lapasia...sukkia kutoessaan hänellä oli tapana sanoa,ettei tässä tarvita silmiä ollenkaan,sukan kutominen on kuin vanha tuttu polku,jolle askelet ovat painuneet.Mutta pikkutarkka ristipistotyö oli eri lajia.Siinä tarvittiin tarkkoja silmiä.Niinpä tyttö katsoi myyjättäreen ja sanoi"Minä luulen,että tämä on liian vaikea,"ja ennenkuin Lilja ehti muuta sanomaan,tyttö pyrähti jo ulos liikkeestä.Lilja jäi seisomaan ikkunaan ristipistotyö käsissään.Lumipyry sakeni ja tyttö oli jo kadonnut näkymättömiin.

Joulukuun 4

Hienon rouvan mentyä menojaan paperinukkeineen,pikku tyttö kysyi kirjakauppiaalta: "Mitä voisin antaa lahjaksi...erityiselle henkilölle?" Kirjakauppiasta hymyillytti kovasti.Hän otti askelen lähemmäs kirjahyllyä. "Olisiko hyvä kirja joululahjaksi sopiva?Jännittävä kirja on kuin seikkailu joka vie lukijansa kaukaisiin maihin.Tai uudet värikynät?Niillä voi itse piirtää seikkailunsa...?" Tyttö katseli pitkään kirjoja,pelejä ja kyniä.Hän muisteli mummin kanssa viettämiään iltoja.Mummi jaksoi lukea vähän aikaa,mutta sitten hänen silmänsä väsyivät ja tytön piti jatkaa lukemista.Lasten värikynät ja pelit olivat poissa laskuista. "Kiitos,mutta mietin vielä."Oli tytön vastaus kirjakauppiaalle. Sitten hän juoksi ulos,torin poikki ja samaa kyytiä kotiin asti.Tähdet tuikkivat hämärtyvässä illassa ja äiti istui kotona odottelemassa tyttöä.Loppuvuodesta päivät lyhenivät entisestään kuin loppuunpalaneet kynttilät.