11 & 12 joulukuuta

Vuoden lähestyessä loppua kävivät päivät yhä lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi.Valoa riitti enään muutamia tunteja,sitten piti taas elää keinovalon tai kynttilöiden varassa.Lumi valaisi jonkin verran,sillä aurinkoa ei juuri näkynyt. Elettiin siis vuoden pimeintä ja kiireisintä aikaa.Yritettiin tehdä töitä ja askareita pikkutunneille asti riittämättömässä valossa.Tyttö oli äitinsä kanssa kahtena iltana peräkkäin ollut Kanelikujalla Aadaa auttelemassa.Aada Kanelilla oli nimittäin leipomo samalla kadulla.Kanelin leipomo tunnettiin jo monen sukupolven takaa.Eikä ollut kaupungissa sellaisia juhlia,joihin ei olisi tilattu Kanelin leipomon pullaa tai muuta makeaa leivonnaista.Joulun aikaan Aada Kaneli valmisti myös perinteisiä jouluruokia. Kun ovi narahti auki,vastaan tulvi tuoksujen pyörremyrsky!Tuoksui hiukan kanelille,tuoreelle pullalle,hiukan jollekin makealle ja kaikkien tuoksujen sekoittuessa yhteen,ne saivat nimekseen Joulu. Lantut porisivat kattilassa hellalla,leivinuunissa paistui perunalaatikkoa ja pullataikina kohosi liinan alla.Tuvassa oli lämmin ja Aadan nauru kuului porstuaan asti.