Joulukuun 14

Sunnuntai-aamuna oli Kanelikujalle saapunut odotettu vieras,tuoden porstuaan kasapäin lunta ja paketteja.Lumipyry oli yllättänyt kaupunkilaiset aamuyöstä.Osa väestä ihmetteli,miten pääsisi kirkkoon,ja ne,jotka olivat päässeet pois lumen saarroksista,tarjosivat toisilleen kyytejä.Kanelikujan vieras istui kahvipöytään tyytyväisenä.Kyseessä oli tunnettu kauppamies ja hänen tulonsa merkitsi sitä,että joulumarkkinat olivat ihan juuri alkamaisillaan. Aada Kaneli kyseli,oliko mattoja samaan malliin myynnissä kuin viime vuonna.Olihan niitä.Ja kuulemma jouluisia tyynyjä ja kaikenlaista,mikä saattoi vain naisväkeä kiinnostaa.Hörppiessään kuumaa kahvia,mies silmäili vaivihkaa Elenaa.Aada oli,kuin ei olisi huomannutkaan ja tokaisi:"Otahan lisää kahvia ja pullaa,sitä kyllä piisaa!" Kauan ei ehtinyt mies pirtissä istua,vaan kohta piti rientää torille kojua pystyttämään.Aada Kaneli tarjosi yösijaa,jos sitä ei muualta sattuisi löytymään.Hymyillen vieras työntyi ovesta ulos lumen keskelle,ja vaikka viima sai hänet hetkessä palelemaan,oli sydämessä lämmin paikka,johon pakkanenkaan ei yltänyt. Elena kurkisti ikkunasta vieraan perään ja sytytti hymyillen kolmannen kynttilän.