Joulukuun 24

Jouluaatto  saapui taas yhtä yllättäin ja yhtä uutena kuin joka kerta.Ja uusihan se olikin.Päivä ei ollut vielä valjennut,mutta tähtitaivasta vasten piirtyi monen monta savua merkkinä siitä,että oltiin puuron keittopuuhissa.Kaupungin kodeissa ja mökeissä syrjemmällä juhlittiin joulua.Joka pirtissä oli kuusi ja oikeastaan kaikki maailman kuuset olivat yhtä.Kuinkahan monta kertaa maapallon ympäri olisikaan ylettynyt joulukuusien iloinen ketju!Kaikissa nauhoissaan,kynttilöissään ja palloissaan,puhumattakaan karamelleistä.Kaikki eivät toki olleet yhtä suuria kuin kuusi,joka seisoi ylväänä kirkossa kohotellen latvatähteään kohti kirkon holvikattoja.Eivätkä kaikki yhtä pikkuruisia,kuin suutarin monilapsisen perheen vaatimaton kuusi.Yhtä kaikki ne toivat iloa ja valoa ympärilleen.Joulun alla oli kaupungilla myyty tuhansia lahjoja.Joka päivä pikku tyttö oli miettinyt sopivaa lahjaa mummilleen.Sitä oli etsitty kirjakaupasta,kangasliikkeestä,herkkupuodista ja jopa lelukaupasta.Joulunalusajan pimeinä päivinä oli pidetty joulumarkkinoita torilla ja joulukoristeiden myyjä oli vihdoin myynyt heille jotain,joka nyt seisoi keskellä mummilan ruokapöytää.Siinä ei ollut turhaa kimallusta eikä kruusausta,vaan puusta veistetyt hahmot sekä puinen pieni talli.Mummi hymyili ja silitti tytön hiuksia.Sen jälkeen kaikui "Enkeli taivaan",ei ehkä niin nuotilleen mutta sitäkin tunnelmallisemmin sulkien pikku kaupungin asukkaineen joulun ihmeen lämpöön.