Joulukuun 13

Lucian-päivän aamutuimaan äiti tyttärineen on jälleen Kanelikujalla.Vaikka pakkanen kipristeli poskia ja aikainen herätys kirvelsi silmissä,katoaa se kaikki samalla hetkellä,kun Aada Kaneli asettaa höyryävän kuuman kaakaomukin pöytään,jossa on vaikka mitä muitakin herkkuja.Vasta leivottua kanelipullaa tietenkin,sehän on Kanelikujan leipomon tavaramerkki.Myös Elena istuu jo aamukahvilla,mietteliäänä kuten yleensäkin. Hörpittyään kuppinsa puolilleen,tyttö uskaltautuu kysymään: "Aada...mikä on parasta,mitä olet saanut joululahjaksi?" Aada Kaneli heläyttää naurun ja vastaa hymyillen:"Eiköhän se ole tuo Elena,joka on syntynyt aatonaattona.Parhaat lahjat ovat aineettomia...arvokkainta maailmassa ei voi mitata rahalla,eikä ostaa kaupasta." Aadan vastaus jää tytön mieleen hänen miettiessään mummin joululahjaa. Uunista leijailee sahramipullan tuoksu."Sahrami on maailman kallein mauste,"sanoo Elena ja hymyilee."Pikku Lucia-neidot tarjoilevat tänä aamuna kullankeltaisia sahramipullia ja kahvia perheilleen aamiaiseksi,se on vanha perinne." Tyttö kuuntelee silmät suurina tarinoita Lucia-neidosta,eikä voi olla miettimättä,miten Elena oikeastaan näyttää joltain kaukaisen maan prinsessalta.Mutta vastahan Aada Kaneli sanoi synnyttäneensä Elenan ihan tässä kaupungissa.Miten maailma on oikeastaan ihmeellinen,ajattelee tyttö.Ja jos mummin lahjaa ei tarvitse paketoida,sen täytyy olla hyvin suuri.Paras lahja tulee sydämestä,eikä sitä voi ostaa mistään kaupasta.Mutta jos kuitenkin kävisi vielä kysymässä vaikka namupuodin Sikuriinan mielipidettä?Mummin joululahja pitää harkita huolella.