Joulukuun 6

Itsenäisyyspäivän aamu valkeni kirkkaana.Lumi kimmelsi kuin tuhannet timantit hangella.Ikkunastaan pieni tyttö katseli kylänraitilla kulkevia ihmisiä.Aika monilla oli potkukelkka,hänen koulukavereillaankin.Oli ollut hurjan hauskaa kiitää sillä alas liukasta mäkeä.Joskus vauhtia oli tyssännytkin äkisti ja kelkkailijat olivat päätyneet pehmeään lumipenkkaan.Onneksi pehmeään!Omaa potkukelkkaa tyttö oli kysellyt äidiltään,mutta äiti oli puistellut päätä.Niin kauan,kuin äidillä ei ollut säännöllistä työtä,piti pitää kukkaron nyörit tiukalla.Puutetta heillä ei silti kärsitty. Huokaisten tyttö siirtyi ikkunan ääreltä oman pöytänsä viereen istumaan,kaivoi esiin uusimman paperinuken ja mietti,mihin oli laittanut sakset.